Tällä blogilla ei kovin massiivisia lukijajoukkoja taida olla, joten uskaltanen kertoa erään salaisuuden. Olen aloittanut kirjoitusprojektin, jossa luomani fiktiivinen hahmo kirjoittaa blogia elämästään. Todellisuudessa kyse on siis blogin muodossa kerrottavasta tarinasta, jonka kulkuun kaikki kommentoijat voivat osaltaan vaikuttaa. Salaisuus tämä on siksi, että olisi tavallaan aika hienoa, jos kyseinen tarina olisi niin uskottava, että se menisi läpi totena ja blogin aitouteen uskovat lukijat, jotka kommentoivat, olisivat myös omallaan tavallaan kuin tarinan hahmoja. Vähän niin kuin piilokamerameininkiä.

Idean taisin saada, kun koulussa puhuttiin teatterista ja että teatterissa katsoja tietää katsovansa keksittyä esitystä. Opettaja totesi, että onhan niitä sellaisiakin esityksiä, joissa näyttelijät menevät  ihmisten joukkoon ja katselijat eivät tiedä osallistuvansa "teatteriesitykseen". Aloin miettiä, eikö saman voisi toteuttaa netissä keskustelupalstalla, tai miksei blogissa.

Olen yrittänyt blogia mainostaa demi.fissä, mutta ongelmana on, ettei tämä bloggaajahahmo ole oikein sen tyyppinen, että suureen ääneen mainostaisi ja kehuisi blogiaan, eikä oikeastaan edes pitäisi blogia saadakseen paljon lukijoita vaan purkaakseen ajatuksiaan ja etsiäkseen tukea. Tuntuu kuitenkin turhauttavalta tehdä moista projektia, kun kukaan ei tunnu edes eksyvän sitä lukemaan. Siksi siis kerron totuuden täällä; vaikka en saisikaan lukijoita, jotka uskovat tarinaan, saattaisin edes saada hieman enemmän ihmisiä eksymään blogiin :D Mitä mieltä olette tällaisesta hankkeesta? Vaikuttaako henkilö missään määrin uskottavalta? Mitä voisin tehdä paremmin? Voisitte myös, jos haluatte osallistua projektiin ja päästä "hahmoiksi", jättää kommenttia, kuin pitäisitte henkilöä ja blogia aitona - olisin siitä hyvin hyvin hyvin iloinen :D Älkää kuitenkaan kirjoittako sinne mitään, mikä antaisi ymmärtää blogin olevan vain mielikuvituksen tuotetta, jooko?

invisiblewoman-eerika.blogspot.com/

Millainen tarina on kyseessä?

Tarinan minäkertojabloggaaja on Eerika-niminen abi, joka kokee, ettei kukaan oikein ymmärrä häntä. Hieman dramaattinen ja melankolisuuteen taipuvainen persoona, joka viihtyykin itsekseen. Mihin hän tarvitsisi muita ihmisiä, joille hänen täytyy esittää jotain muuta kuin on? Miksi hänen murheensa kiinnostaisivat muita, kun muidenkaan murheet eivät häntä kiinnosta? Sitten kuvaan astuu Viivi, juuri lukion aloittanut ekavuotinen, joka toteuttaa usein kuullun kehotuksen "mene rohkeesti juttelemaan" ja tunkee Eerikan seuraan tämän ollessa yksikseen. Tarina keskittyy lähinnä Eerikaan ja Viiviin. Eerika joutuu miettimään, olisiko sittenkin parempi antaa toisen ihmisen nähdä kuoren alle kuin olla yksikseen. Siinä vaiheessa, jossa tarinablogi tällä hetkellä on, Eerika on jo omasta toiminnastaan epävarma ja toivoo blogin lukijoiden mielipiteitä ja neuvoja. Siinä päällisin puolin, mitä "Invisible woman" -blogi pitää sisällään. Voitte muuten huomata, että saan paljon inspiraatiota otsikoihin Pariisin Kevään lyriikoista (Invisible Womanin ja Pariisin Kevään yhteyden näkee blogin bannerista).

 

Ainakin kerran sain demittäjät uskomaan hahmooni (joka on melkoisen erilainen kuin minä itse), pikkuinen trollailu on välillä kivaa :D Katsokaa vaikka: demi.fi/keskustelut/939733/katsokaa-uusi-blogini-fucking-fantastic-life---gt-mit-auml-pid-auml-t-linkkaa-omas (tuon jälkeen keksin blogilleni paremman nimen ja vaihdoin osoitteen ja ulkoasunkin, alkuperäinen nimi "Fucking Fantastic Life" oli löytynyt keskustelusta, jossa listattiin huonoimpia/ ärsyttävimpiä blogin nimiä). Jos haluat saada demittäjät hermostumaan, esitä diivaa, joka loukkaantuu negatiivisesta palautteesta ;D

Olenko tuhma, kun huijaan ihmisiä? =(

Toisesta maailmasta -tarinan kirjoittaminen ei kärsi tuon projektin takia, sillä kirjoittelen muutenkin vähän jatkuvasti samaan aikaan, mitä mieleen tulee. En tiedä saanko tätä jatkista jatkettua vielä tänään, mutta huomenna viimeistään pitäisi jatko ilmestyä.