Ennen kuin Emmi ehti keksiä keinoa saada Kristian itselleen, kartanossa pidettiin oikein kunnon pyykkipäivä. Lakanoiden pesemisessä oli niin iso työ, ettei sitä tehty oikeastaan kuin kerran vuodessa. Se oli niin suuri homma, ettei siltä välttynyt keittiön väkikään. Emmi ei itse asiassa ollut pessyt pyykkiä kotonaankaan kuin ehkä kerran tai pari, eikä aiemmasta kokemuksesta olisikaan ollut mitään hyötyä, sillä Tuulinotkolla ei ollut pesukoneita. Suuressa padassa kuumennettiin vettä ja Emmi katseli miten lakanoita keitettiin saippuan kanssa. Se näytti oudolta. Ja haisi vielä oudommalta.

Emmi sai tehtäväkseen ripustaa lakanoita takapihalla risteileville pyykkinaruille kuivumaan. Miila tuli hänen kanssaan ja jotta he eivät olisi jatkuvasti toistensa tiellä, molemmilla oli oma pyykkikori ja he aloittivat eri päistä narujen viidakkoa. Emmi ei ollut ennen myöskään ripustanut suuria lakanoita kuivumaan, joten kesti vähän aikaa ennen kuin hän oppi oikean tekniikan. Miilasta mallia ottamalla Emmi heitti lakanan roikkumaan narulta niin, että naru kulki lakanan puolesta välistä ja kankaanpala taittui kaksinkerroin. Se tosiaan kävi työstä ja lakanoita riitti loputtomiin. Aina vähän väliä joku kävi tuomassa hänelle uuden korillisen pyykkiä. Ulkona kävi vähän kolea tuuli, mutta Emmiä alkoi melko pian hikoiluttaa.

Vähän ajan kuluttua Emmistä alkoi tuntua siltä kuin joku katselisi häntä. Se tuntui kutittavana tunteena niskassa ja aiheutti hänelle omituisen olon. Hän kurkisti uteliaana olkansa yli ja näki yllätyksekseen Samuelin ja Hesterin seisovan vähän matkan päässä. Hesterin nöyrästi aavistuksen kumara olemus oli askeleen isäntäänsä taaempana, mutta Emmin oudolla tunteella ei ollut mitään tekemistä hänen kanssaan. Samuel tarkasteli Emmiä peukalot rennosti vyön alle työnnettinä ja itselleen hyvin ominaista itsetietoisuutta huokuen, mutta hänen ilmettään oli vaikea lukea.

Emmi aikoi ensin tiuskahtaa jotain sentyyppistä kuin “mitä sä toljotat?” tai muuta vastaavaa, mutta jokin sai sanat katoamaan hänen huuliltaan. Hän ei kerta kaikkiaan muistanut, mitä hän oli pari sekuntia aiemmin päättänyt sanoa. Hämmentyneenä hän kääntyi kiinnittämään puisilla pyykkipojilla lakanan, jota oli ollut ripustamassa. Jotenkin ilma tuntui sähköiseltä ja siinä oli jotain hyvin eriskummallista, jolle Emmi ei keksinyt kuvaavaa nimeä. Emmi kuuli vesipisaroiden tippuvan lakanan reunasta maahan.

Saatuaan pyykkipojat paikoilleen Emmi oli myös päässyt äskeisestä hämmingistään ja kääntyi nyt kokonaan katselijoihin päin. Nämä olivat yhä paikoillaan vaikkakin nyt vaikutti siltä, että he olivat aikeissa lähteä. Emmi niiasi liioitellun syvään levittäen vielä helmojaankin ja sanoin teennäisen kohteliaalla äänellä: “Onko arvon herra tarkistamassa vähäpätöisen palvelusväkensä työtä?”

“Nuo lakanat”, Samuel sanoi nyökäyttäen päätään Emmin juuri ripustamiin kankaisiin päin ja tyttö olisi voinut vannoa nähneensä pienen hymynkareen tämän suupielessä, “ne eivät ole suorassa.” Niine hyvineen hän lähti saapastelemaan poispäin Hesterin seuratessa perässä kuin kuuliainen varjo ainakin.

Eivät ole suorassa? Emmi tarkasteli ripustamiaan lakanoita ja totesi, että ne todella olivat aavistuksen vinossa. Ja mitäköhän helkutin väliä sillä oli, roikkuivatko ne tismalleen suorassa vai eivät? Pah! Emmi alkoi heitellä kiukkuisesti lakanoita narulle tahallaan mahdollisimman vinosti. Jos hänen työnsä ei kelvannut, niin tulkoon itse ripustamaan pyykkinsä! Hetken päästä hänelle tuli mieleen, että ehkä Samuel oli tarkoittanut kommenttinsa ärsyttämään häntä ja tällainen reaktio olisi juuri sitä, mitä poika toivoi. Nyt Emmi jatkoi pyykin ripustamista mielenosoituksellisen pikkutarkasti. Katsoi, että varmasti molemmat lakanan päistä olivat samalla tasolla ja reunat kulkivat täydellisesti päällekkäin. Narun piti kulkea lakanan poikki tismalleen suorassa kulmassa.

Saatuaan lopulta lakanat ripustettua Emmillä oli kummallisennäköinen pyykkinaru ja vielä kummallisempi mieliala. Miila katseli hänen puoltaan pyykkinarusta, mutta ei sanonut sanaakaan. Vielä pitkän aikaa Emmi kummasteli, mitä ihmettä oli oikein tapahtunut.